sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pieniä ihmeitä


Marraskuinen Tervehdys Teille!

Aluksi haluamme kiittää kaikkia teitä, jotka jaksatte muistaa meitä uskollisesti esirukouksin.
Rukouksin tehty työ kantaa hedelmää päivittän elämässämme. Älkäämme siinä hellittäkö, vaan odottakaamme Herralta vielä enemmän, hukkuvien sielujen tähden.

Tauno pyysi minua vuorostani kirjoittamaan vähän kuulumisia. Kerronkin pari arkiselta kuulostavaa tapahtumaa ihan tältä viikolta.

Alkuviikosta minulta puuttui jotain pientä, mutta suuremmassa kuviossa hyvinkin tarpeellista. Rukoilin asian puolesta!
Kyse oli isosta, tyhjästä pahvilaatikosta! Olen monia viikkoja tavalla tai toisella valmistanut kansainvälistä naistenkokousta, jonka nimenä on "Naisia kaivolla". Lauantaina, 19.11., pidettävään tilaisuuteen on kutsuttu sisaria eri seurakunnista, sekä myös ystäviä, jotka eivät vielä ole uskossa.

Rakensimme näytelmää varten kaivoa, jonka vierellä Jeesus istuisi tavatessaan samarialaisen naisen. Olin lähdössä naisten rukouskokokseen tiistaiaamuna, kun etsimme vieläkin laatikkoa. Minun oli aika jo lähteä, kun ulko-ovella Tauno tuli minua vastaan iso pahvilaatikko kädessään! Hän kertoi kuinka muutama minuutti sitten eräs naapurimme toi suuren, tyhjän TV-laatikon jalkakäytävälle, pois heitettäväksi. Sain ihmetteleviä katseita osakseni, kun iloisesti kannoin laatikkoa puolisen kilometriä havaijilaisen sisaren auton kyytiin, missä jatkoimme matkaa rukoushuoneelle. Hyvä oli miettiä siinä, miten Jumalan ajoitukset ovat elämässämme tarkkoja, vaikkakin niillä on joskus tapana toteutua viime hetkellä.

Menneen syksyn aikana Tiitus aloitti koulunsa suuressa yhteisössä, jossa on oppilaita noin 800. Tämän kuun puolessa välissä oli aika vaihtaa koulun kesäuniformu talvipukuun. Kouluun siis lähdetään valkoisessa kauluspaidassa solmio kaulassa. 11-vuotias poika pukeutuu arkena hienosti suomalaisen silmin katsottuna. Tällä viikolla Tiitus kertoi hätääntymisestään koulussa, kun miesopettaja oli yllättäen komentanut hänet käytävältä kirjastoon. Tiitus oli ihmetellyt, että mitä ihmettä hän on nyt tehnyt. Onneksi kirjastossa oli muutama muukin poika. Syykin selvisi. Tiituksen
solmion alla olevan kauluspaidan ylänappi oli jäänyt auki! Kotona Tiitus teki omia päätelmiään jatkoa ajatellen: nappi saa olla auki, jos opettaja ei näe!


Joskus lasten koulunkäynti voi olla haasteellista eri kulttuurissa, mutta tähän saakka olemme kaikesta ihan hyvin selvinneet, vaikka Tiituskin käy jo neljättä kouluaan...


Siunattua Adventtiaikaa teille ja rakkaat terveiset sinne Suomeen!

Marja, Tauno ja Tiitus