Pieniä ihmeitä

Marraskuinen Tervehdys Teille!

Aluksi haluamme kiittää kaikkia teitä, jotka jaksatte muistaa meitä uskollisesti esirukouksin.
Rukouksin tehty työ kantaa hedelmää päivittän elämässämme. Älkäämme siinä hellittäkö, vaan odottakaamme Herralta vielä enemmän, hukkuvien sielujen tähden.

Tauno pyysi minua vuorostani kirjoittamaan vähän kuulumisia. Kerronkin pari arkiselta kuulostavaa tapahtumaa ihan tältä viikolta.

Alkuviikosta minulta puuttui jotain pientä, mutta suuremmassa kuviossa hyvinkin tarpeellista. Rukoilin asian puolesta!
Kyse oli isosta, tyhjästä pahvilaatikosta! Olen monia viikkoja tavalla tai toisella valmistanut kansainvälistä naistenkokousta, jonka nimenä on "Naisia kaivolla". Lauantaina, 19.11., pidettävään tilaisuuteen on kutsuttu sisaria eri seurakunnista, sekä myös ystäviä, jotka eivät vielä ole uskossa.

Rakensimme näytelmää varten kaivoa, jonka vierellä Jeesus istuisi tavatessaan samarialaisen naisen. Olin lähdössä naisten rukouskokokseen tiistaiaamuna, kun etsimme vieläkin laatikkoa. Minun oli aika jo lähteä, kun ulko-ovella Tauno tuli minua vastaan iso pahvilaatikko kädessään! Hän kertoi kuinka muutama minuutti sitten eräs naapurimme toi suuren, tyhjän TV-laatikon jalkakäytävälle, pois heitettäväksi. Sain ihmetteleviä katseita osakseni, kun iloisesti kannoin laatikkoa puolisen kilometriä havaijilaisen sisaren auton kyytiin, missä jatkoimme matkaa rukoushuoneelle. Hyvä oli miettiä siinä, miten Jumalan ajoitukset ovat elämässämme tarkkoja, vaikkakin niillä on joskus tapana toteutua viime hetkellä.

Menneen syksyn aikana Tiitus aloitti koulunsa suuressa yhteisössä, jossa on oppilaita noin 800. Tämän kuun puolessa välissä oli aika vaihtaa koulun kesäuniformu talvipukuun. Kouluun siis lähdetään valkoisessa kauluspaidassa solmio kaulassa. 11-vuotias poika pukeutuu arkena hienosti suomalaisen silmin katsottuna. Tällä viikolla Tiitus kertoi hätääntymisestään koulussa, kun miesopettaja oli yllättäen komentanut hänet käytävältä kirjastoon. Tiitus oli ihmetellyt, että mitä ihmettä hän on nyt tehnyt. Onneksi kirjastossa oli muutama muukin poika. Syykin selvisi. Tiituksen
solmion alla olevan kauluspaidan ylänappi oli jäänyt auki! Kotona Tiitus teki omia päätelmiään jatkoa ajatellen: nappi saa olla auki, jos opettaja ei näe!


Joskus lasten koulunkäynti voi olla haasteellista eri kulttuurissa, mutta tähän saakka olemme kaikesta ihan hyvin selvinneet, vaikka Tiituskin käy jo neljättä kouluaan...


Siunattua Adventtiaikaa teille ja rakkaat terveiset sinne Suomeen!

Marja, Tauno ja Tiitus

Syysterveisiä

Rauhantervehdys Teille, työtoverimme siellä kotijoukoissa!


Haluan aluksi jakaa kanssanne joitakin mielenkiintoisia ja puhuttelevia tosiasioita Maltaa koskien.

Roomalaiskatolisuus on Maltan valtionuskonto, ja peräti 98% väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon. Joka kylässä ja kaupungissa on komea kirkkorakennus. Noita kirkkoja on yhteensä 366. Niitä on vähintään yksi jokaista neliökilometriä kohti!
Kuollut uskonto ei kuitenkaan muuta ihmistä, ja kansa elää erossa elävästä Jumalasta, kaikenlaisten syntien ja paheitten orjuudessa.

Evankelisia uskovia ei ollut Maltalla ennen sen itsenäistymistä vuonna 1964. Brittiläiset vallanpitäjät eivät suoneet uskonnonvapautta. Tänä päivänä evankelisia seurakuntia tai rukouspiirejä on ehkä viitisentoista, ja niihin kuuluu yhteensä noin 500 uskovaa. Evankelisten kristittyjen prosenttiosuus väestöstä on siis vain noin 0,1 %, eli kyseessä on ns. saavuttamaton kansa.
Myös Jehovantodistajia on viitisensataa. Lisäksi on jonkin verran mormoneja, samoin adventisteja. Moskeijoita on kolme, ja lisäksi vielä molemmissa pakolaiskeskuksissa omat moskeijat.
Seurakunnat ovat vielä nuoria, ja melko lailla sisäänpäin lämpiäviä. Uskovien yhteys ei toistaiseksi useinkaan ylitä seurakuntarajoja.

Sitten esitän muutamia työhömme liittyviä haasteita ja rukousaiheita.

Rukoillaan johdatusta ja viisautta, että löytäisimme oikean tasapainon eri työsarkojen kesken:

1. Haluamme tukea ja vahvistaa paikallista seurakuntaa ja kehittää vastaperustettua helluntailiikettä, mikä hiljattain saatiin jo virallisesti rekisteröityä.
Toimimme tiiviissä yhteistyössä paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa, missä meillä on säännöllisesti puhe- ja opetusvastuita. Marja on parhaillaan järjestelemässä kansainvälistä naistenkokousta marraskuulle. Joulunajaksi olemme "sisäänajamassa" tännekin sellaista evankelioimistapahtumaa, mitä seurakunnassa ei ole koskaan aikaisemmin toteutettu. Kyseessä on "Matka ensimmäiseen jouluun", minkä Marja laittoi alulle Pietarsaaressa jo vuonna 2000. Täällä, pienemmässä seurakunnassa, 20 vapaaehtoisen hakeminen ja opastaminen omiin rooleihinsa on aikamoinen haaste, kuten myös kaikkien tarvittavien kulissien rakentaminen.

2. Laivalähetystyö haastaa viemään evankeliumia eri kansallisuuksia edustaville merenkulkijoille ja rohkaisemaan jo uskoontulleita merimiehiä.

3. Muslimityö on lähinnä kylvötyötä, henkilökohtaista evankeliointia ja Jumalan Sanan jakamista tänne tulleille siirtolaisille ja pakolaisille, jotka eivät todennäköisesi koskaan ennen ole vielä kuulleet ilosanomaa Jeesuksesta.

4. Haluamme haastaa ja rohkaista myös paikallisia uskovia ulospäin suuntautuvaan evankelioimis- ja lähetystyöhön. Haasteet ulottuvat myös meren yli Pohjois-Afrikan maihin, missä koettujen poliittisten levottomuuksien takia meidän on aika nousta rukourintamaan, että ovet lopulta avautuisivat tuollekin, hengellisesti niin pimeälle, alueelle.

Kaikessa hengellisessä työssä, niin kotimaassa kuin lähetyskentälläkin, on tärkeätä löytää Jumalan meille varaama suunnitelma eri asioissa ja sitten pyrkiä toteuttamaan sitä, Hänen armonsa varassa, sillä "me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme". (Ef.2:10)

Ihan loppuun vielä rukousaihe alueellisten lähettipäivien puolesta, mitkä pidetään täällä Maltalla loka- marraskuun vaihteessa. Nelisenkymmentä aikuista ja parikymmentä lasta on tulossa mukaan. Poikamme Jooel (Jolle) on myös kutsuttu sinne, lasten ja nuorten ohjelmasta vastaamaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun lähetit kahdelta eri työalueelta, Länsi-Euroopasta ja Balkanilta, kokoontuvat yhteen.


Sydämellisin terveisin,

-Tauno, Marja ja Tiitus

Terveisiä kentältä

Niin vain alkaa tämä ensimmäinen työvuotemme täällä uudella pioneerikentällä kääntyä kesää kohti.
Olemme tässä kevään aikana iloinneet erikoisesti siitä, että Herra on nyt avannut ovia myös pakolaiskeskuksiin. Sitä olemme sinnikkäästi rukoilleet, ja näihin rukouksiin on alkanut tulla vastauksia. Kiitos Teillekin, että olette osaltanne olleet rukousrintamassa mukana.

Maltan saaren itärannikolla sijaitsevaan Hal Farin pakolaiskeskukseen on majoitettu noin 450 pakolaista. He tulevat pääasiassa Afrikan muslimimaista. Kristittyjä heidän joukossaan on vain muutamia. Pakolaiset on majoitettu kontteihin, joista jokaiseen on ahdettu 24 henkeä. Keskuksen yhteydessä toimii myös pakolaisten vastaanottokeskus, mihin aivan hiljattain saapui Tunisiasta ja Libyasta noin 800 pakolaista. Siellä majoitutaan teltoissa.
Saaren pohjoisrannikolla, Marsan pakolaiskeskuksessa pakolaisia on noin 750 henkeä, jotka edustavat 20:tä eri kansallisuutta, enimmäkseen Pohjois- ja Keski-Afrikan muslimimaista.

Kun eräänä pyhänä saarnasin siinä helluntaiseurakunnassa, missä olemme jo pitemmän aikaa säännöllisesti olleet mukana, myös eräs nigerialainen nainen oli sillä kertaa tullut jostain syystä juuri tuohon kokoukseen. Tilaisuuden päätyttyä hän tuli esittäytymään minulle. Hän sanoi olevansa töissä Marsan pakolaiskeskuksessa ja hän lupasi järjestää minulle tapaamisen keskuksen johtajan kanssa. Jonkin ajan kuluttua pääsinkin tapaamaan Ahmed-nimistä ghanalaista miestä keskuksen toimistossa. Kävi ilmi, että hän on uskovainen mies, ja hän antoi minulle erikoisluvan vierailla tuossa pakolaiskeskuksessa. Voin siis mennä sinne ja liikkua siellä suhteellisen vapaasti. Henkilökohtaisen evankelioinnin lisäksi toivon vielä jatkossa pääseväni siellä puhumaan jossain tilaisuudessakin, ja näyttämään Jeesus-filmiä tai "Enemmän kuin uni" - videota, missä uskoontulleet muslimit todistavat uskostaan Jeesukseen.

Myös laivalähetystyö jatkuu entiseen malliin. Tavallisesti meidät ohjataan laivalla messiin - henkilökunnan ruokailutiloihin. Siellä pystytämme kirjallisuuspöydän, missä on lentolehtisiä, kirjasia, Uusia Testamentteja ja Raamattuja saatavilla eri kielillä. Minulla on tapana soluttautua myös pöytiin uskonasioista keskustelemaan. Viime vierailun aikana sain tällä tavalla todistaa ainakin Intiasta, Madagaskarista ja Hondurasista Maltalle seilanneille merimiehille.


Runsasta siunausta Teille kaikille toivotellen,

-Tauno, Marja ja Tiitus

"MENKÄÄ...JA OPETTAKAA!"

Tätä "Ylipäällikön Päiväkäskyä" toteuttaen tein helmikuussa ja maaliskuun vaihteessa kaksi opetusmatkaa entisille lähetyskentillemme. Vaikka matka Papualle kestikin pari vuorokautta, yhteen suuntaan, oli se vaivan arvoinen. Sain viikon ajan opettaa Bulolon raamattukoulussa - yli 20 vuoden jälkeen. Oppilaita oli 20, enimmäkseen pastoreita eri puolilta maata. Aiheena oli tärkeä asia: lähetystyö, mistä pidin 20 oppituntia.
Pian tuon reissun jälkeen oli vuorossa taas viikko raamattukouluopetusta - tällä kertaa Albaniassa. Menin sinne autolla, kun meidän muuttotavaraakin oli vielä jonkin verran Tiranassa. Oppilaita oli 15, ja oppitunteja pidin nyt 30, kokeineen kaikkineen.
Tämä on kyllä ollut matkojen suhteen poikkeuksellinen tilanne, mutta koimme kuitenkin Marjan kanssa tärkeäksi, että lähdin vielä myös Filippiineille, missä pidettiin erikoinen laivalähetystyön konferenssi. Se liittyi merkittävällä tavalla täällä Maltalla tehtävään työhön.
Minut on hiljattain nimitetty täällä myös satamapapiksi, viemään evankeliumia mm. Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maitten merimiehille. Maltalla on kaksi satamaa: toinen matkustaja-aluksille ja toinen rahtilaivoille. Manilan konferenssissa sain käyttökelpoisia eväitä tähän haasteelliseen laiva- ja satamatyöhön.
Samalla oli hyvä tilaisuus tutustua ja luoda kontakteja myös muitten maitten satamissa työskenteleviin kolleegoihin. Näin myös jälkihoitoa voidaan paremmin järjestää niille merimiehille, jotka pian sen jälkeen, kun heitä on evankeliumin kanssa tavoitettu, seilaavat taas toiseen satamaan.
Tapahtuma oli nimeltään Seisemäs Kansainvälinen Satamalähetystyön Maailmankonferenssi. Osanottajia oli kuutisenkymmentä, 14 eri maasta.
Oli muuten väkevä kokemus saada osallistua konferenssin yhteydessä myös pyhäpäivän kokoukseen eräässä 1000 hengen seurakunnassa Manilassa, missä asuu 13 miljoonaa ihmistä.



............................................................


"Viserrystä pimeydessä" (kirjoitti: Marja)
----------------------------

Jumala antoi nigerialaiselle pastorille sanoman viime marraskuussa koskien arabimaailmaa. Abu Bakon saaman viestin mukaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maissa alkaisi levottomuuden aika ja tapahtuisi suuria muutoksia. Profetian toteutuminen tuntui monien mielestä uskomattomalta. Mutta vain muutaman kuukauden kuluttua, nyt parhaillaan, sanoma toteutuu silmiemme edessä. Kuulemme uutisia meitä lähellä olevien kansojen kuohunnasta.
Tätä kirjoittaessani liittouman hävittäjäkoneet lentävät Maltan saaren ylitse kohteenaan Libya. Malta pienenä valtiona Välimerellä haluaa säilyttää sotilaallisen riippumattomuutensa, eikä haluaisi olla mukana muuten kuin humanitaarisen avun antajan roolissa.
Danielin kirjan sanat sopivat nyt moniin näihin kansoihin": Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta" (2:21).
Abu Bakon saama profetia jatkuu vielä kehotuksella rukoilla ja paastota näiden kansojen puolesta, sillä kuohunta valmistaa tietä hengelliselle herätykselle, josta Bako sanoo tulevan ennen näkemätön kirkkohistorian aikana. Hän kehottaa myös julistamaan evankeliumia rohkeammin kuin koskaan.
Tämä kansojen kuohunta sai alkunsa Tunisiasta. Siellä maahansa turhautunut hedelmäkojun pitäjä sytytti itsensä tuleen saaden aikaan kansannousun ja presidentin eron. Noihin aikoihin joulukuussa Tauno teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Tunisiaan ja palasi sieltä Maltalle vain pari päivää ennen alkaneita mellakoita.
Katsellessamme vaalenevia vainoita lähetystyön kannalta, voisimme lainata David Livingstonen sanoja: "Usko on kuin lintu, joka vaistoaa aamun koiton, se visertää vaikka on vielä pimeää." Jumalan suunnitelmat ovat selvät, ja tahdomme uskon kautta asettaa elämämme ja tulevaisuutemme hänen johdatukseensa. Vaikka emme vielä voi nähdä kaikkea, mitä tulee tapahtumaan, haluamme uskoa evankeliumin valon loistavan vielä kirkkaasti näiden pakanakansojen yllä.


Esirukouksistanne kiittäen
-Tauno, Marja ja Tiitus

Jumalan johtoa Maltalla

Rauhan tervehdys!

Tässä kuussa oli Taunon vuoro kirjoittaa teille kuulumisia, hän ajattelikin tehdä niin Papua Uudelta-Guinealta. Mutta nettiyhteydet sieltä osoittautuivat liian hankaliksi.

Olemme iloisia että Tauno pääsi käymään entisellä lähetyskentällämme noin 20:n vuoden jälkeen.Hän on opettanut Bulolon Raamattukoulussa ja lyhyessä puhelussaan sieltä hän kertoi oppilaita olleen parisenkymmentä. Heistä suurin osa pastoreita eri puolilta maata. Lähetys-aihe on ollut kurssilla mielenkiintoinen ja saanut hyvän vastaanoton. Ohjelma on ollut tiivis, ja hänelle ei ole jäänyt mahdollisuutta käydä vuoristoseudulla katsomassa entistä kotiamme.

Maltan työssä olemme pääsemässä eteenpäin. Kiitokset kaikille esirukoilijoille.
Herra on selvästi meitä johdattanut ja olemme yhden helluntaiseurakunnan työyhteydessä.
Palavereja on ollu naisten-,lasten- ja laivatyön merkeissä. Läheisempää tutustumista uuden työn aloituksessa, ihan henkilö tasolla tarvitaan ja olemmekin kutsuneet uskovia kotiimme ja on hienoa kokea yhteyttä eri kansallisuuksien kanssa.

Täällä on myös arabiseurakunta, johon Taunon luomat yhteydet ovat tärkeitä.

Ympärillämme olevien kansojen viime aikaiset liikehdinnät puhututtavat. Haluamme uskoa Herran siirtäneen meidät oikeaan aikaan tänne, tiettyjä tehtäviä varten.

Lopuksi kerron vielä rohkaisuksi, kuinka Herra haluaa ilmestyä häntä odottaville.

Keskiviikkoisin seurakunnassa olevan rukoushetken nimikkeenä on: Herätys Maltalle!
Pari viikkoa sitten kokouksessa oli voimallinen Jumalan Hengen läsnäolo.
Rukoushuoneeseen ilmestyi, monien nähtävissä oleva, sumuinen pilvi. Se liikkui salin takaosasta etuosaan rukoilijoiden ylle! Niinkuin arvata voi, kukaan ei kiirehtinyt pois siunaavasta Herran läsnäolosta.

Mieliala on odottava-mitä Herra tekee seuraavaksi?

Siunaavin ja Rakkain terveisin, Toukolan perhe