maanantai 28. marraskuuta 2016

Marokon terveisiä

Rauhantervehdys!

  Jälleen voimme iloiten todeta, että näin pitkälle tänäkin vuonna
Herra on meitä auttanut!

Olemme saaneet olla terveinä ja työkykyisinä ja suorittaa
tehtäväämme lähetystyössä.

  Vierailimme hiljattain Ma-ro-kossa ja Melillassa. M-aro-kon puolella
pääsimme tapaamaan pakolaisia. He olivat keski-Afrikasta eri syistä
liikkeelle lähteneitä. Tapasimme heidät sovitusti pellon laidalla,
syrjäisellä seudulla. Heitä saapui 10 henkeä hakemaan
avustuspusseja. Suurempi leiri on taivasalla syvemmällä metsän
piilossa. Siinä hetken saimme rukoilla heidän puolestaan ennen pimeän
tuloa. Rukoilimme heille pelastusta ja varjelusta. Heillä ei ole
laillisia papereita, ja siksi heidän etenemisensä on pysähtynyt niin,
ettei heillä ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin olla piilossa
viranomaisilta.

  Ma-ro.kon rajalla katselimme lohdutonta näkyä, kun nuoret miehet
yrittivät kiivetä aitojen yli pimeässä Espanjan puolelle. Heidän
yrityksensä näyttivät kyllä toivottomilta. Hädintuskin he
onnistuivat välttämään kiinnijäämisen ja joutuivat palaamaan
takaisin.

  Melillassa kokoukseen saapui yli 130 henkeä. Saimme julistaa
evankeliumia ja johdattaa muutamia henkilökohtaiseen
pelastusrukoukseen.

  Tilaisuuden lopuksi, normaaliin tapaan, heille annettiin
ruoka-avustusta. Fidan antamalla tuella avustettavien määrää on
voitu viime keväänä ja tänä syksynä nostaa.

  Viikko-ohjelmassamme Manoksen lähetyskeskus vie oman aikansa kaikkine
vastuineen. Käytämme aikaa tiiminä yhteisiin kokoontumisiin ja
rukoukseen, että Herra johdattaisi tätä monitahoista työtä tahtonsa
mukaan.

  Kiitämme Teitä kaikkia esirukoilijoita ja työn tukijoita. Herra
Teidän vaivannäkönne runsaasti palkitkoon!

"Herra antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja toteuttakoon kaikki
suunnitelmasi." -Psalmi 20:5.

  Siunaavin terveisin,

  Marja ja Tauno

Rukouksen voimaa Israelissa


 Rakkaat Ystävät! 

Kiitos mukanaolostanne rukouksin. Rukouksen voima on ilmeinen.

Tapahtumien kulku Jadissa Danielin kertomana (Daniel on Jadin vastuumiehiä ja poikamme):

Maanantainaina 21.11 alkoi erämaasta päin puhaltava voimakas ja kuiva itätuuli. Sama tuuli, jonka jo Raamatussa mainitaan olevan hyvin voimakas luonnonvoima (kts. 2 Ms. 14:21). Kuivuutta on ollut yhtenäisesti melkein toukokuusta asti paria sadepäivää lukuun ottamatta. Kosteutta arveltiin olevan vain n. 10 prosenttia.

Tiistai-iltapäivällä Jad Hashmonassa huomattiin, että vastaisella pohjoisella metsäisellä vuorenrinteellä oli alkanut metsäpalo. Tuulen voimalla se laajeni ja levisi nopeasti kohti läntisellä rinteillä olevaa Nataf-nimistä kylää. Kohta kylän väki käskettiin pakenemaan kodeistaan. Palomiehet tekivät kaikkensa, mutta 2 taloa paloi kokonaan ja ihmiset joutuivat evakkoon lähikyliin. Lähetystyötä vastustava ortodoksinen Jad Leachim -yhdistys varoitti, etteivät paenneet asukkaat suinkaan menisi Jadiin. Noin 30 kuitenkin tuli sinne turvaan.

Samaan aikaan tuli oli jo levinnyt laaksossa Jad Hashmonan länsipuolelle ja alkoi kiivetä vuoren rinnettä ylös, hitaasti mutta varmasti. Jad Hashmonan alapuolella oleva näkymä oli kuin tulimeri. Tämän kuvan lähetimme teille sekä rukouspyynnön kaikille ystäville eri puolilla maailmaa. Danielin mukaan juuri silloin viralliset palomiehet olivat lähteneet pois suojelemaan keskeistä sähkövoimalaa laaksossa ja Jadi oli omillaan. Jadin miehet alkoivat toimeen ja jännitys kasvoi.

Vaikein yö oli keskiviikon ja torstain välinen yö, kun ei ollut muita suojatoimenpiteitä kuin tuoda miehiä yön pikkutunteina katkaisemaan isoja puita ja laajentamaan Raamattukodin vierestä kulkevaa hiekkatietä laaksoon, jossa tuli riehui metsässä. Tuli oli tulossa siltä suunnalta ja voimakkaan tuulen kiihdyttämä palo oli kuuma ja erittäin voimakas, vaikka tuulen suunta oli idästä länteen. Näytti että sen etenemistä ei voitaisi helposti estää, ajatteli Daniel, joka johti Jadin vapaaehtoisjoukkoa.




Ongelma oli myös se, että miehillä ei ollut palomiesten suojapukuja, joita oli luvattu kauan sitten, mutta ei oltu annettu. Danielin pikkuauton lavalla oli kuitenkin 400-metrinen vesiletku,  jolla aloitettiin kastella joitain alueita. Mukaan apuun tuli joukko KKL:n (Keren Kayemeth LeIsrael) metsien ja luonnon hoitoon perehtyneitä miehiä ja yhdessä heidän avullaan tuli saatiin pysähtymään vain 300 metriä Jadin maa-alueen rajalta, eikä se ole leimahtanut uudestaan, niin kuin muualla.

Tuona yönä puhuttiin Jadissa ja Raamattukodilla evakuoinnista. Isommat autot olivat valmiina toimeen tarpeen tullen. Sitä ei sitten tarvittu, mutta ei nukuttu syvästi sinä yönä aamuun asti.

Ottaen huomioon miten heikoin avuin tuli saatiin pysähtymään, ei ole epäilystäkään etteikö suurin apu olisi ollut rukouksen vastatuulet. Ja ylistysviestejä tuli eri puolilta maailmaa, kaikista maanosista, paitsi Etelänmantereelta. Mutta siihen kommentoi eräs kirjeen saaja, uskova geologi-tutkija, että sielläkin saattaa olla esirukoilijoita!

Jadin säästyminen tulee voimakkaasti esiin siinä, että samaisena torstaiyönä, jolloin kerroimme Jadin säästymisestä, läheisellä vuorella oleva Beit Meirin kylän asukkaat joutuivat yhtäkkiä pakenemaan keskiyöllä kodeistaan ja kylässä paloi seuraavan yön aikana seitsemän taloa.

Seuraavana päivänä perjantaina Natafin kylä joutui uudelleen tulen saartamaksi ja palomiesten ponnistuksista huolimatta kuuluisa ravintola paloi poroksi, ja asukkaat joutuivat taas evakkoon. Tällä kertaa Juudean alueen johtava virkamies soitti Jadiin ja pyysi, voisivatko Natafin asukkaat tulla sinne evakkoon! Heitä tuli peräti 150 henkeä perhekuntina, jopa lemmikkieläimineen. Jotkut olivat helikoptereista pudotetun punaisen palonsammutusaineen peittämiä, jokunen koira ja kissakin. He saivat erittäin lämpimän vastaanoton Jadissa, jossa osa vietti koko sapatin, koska ortodokseina eivät halunneet matkustaa sapattina. Näin Jumalan huumori johti siihen, että uskonnolliset juutalaiset saivat tutustua läheltä messianisiin juutalaisiin! Kaikki yhdessä vaikuttaa!

Daniel summasi tämän erittäin vaikean ja dramaattisen viikon Israelissa näin:
630 tulipaloa (vähintään puolet tahallisia), 560 kotia palanut tai vahingoittunut melkein kokonaan, 70.000 evakkoa (pääasiassa Haifan alueella), 3000 hehtaaria metsää palanut (suurin osa Juudean vuorilla), 500 helikopterin sammutuslentoa. Apua on antanut 10 maata, mm. Venäjä, Egypti, Turkki, Kypros, USA (maailman suurimmalla sammutuslentokoneella), 40 palestiinalaista palomiestä ja kahdeksan heidän paloautoa auttamassa, 23 henkilöä pidätetty mahdollisesta tuhopoltosta. Ei ainuttakaan kuolonuhria!

Samana viikkona elämä jatkui Raamattukodin kurssilla normaaliin tapaan syventymällä profeettoihin, psalmeihin ja sananlaskuihin. Oppilaina 9 konsulttia, jotka toimivat jatkossa käännöstyössä Siperiassa, entisen Neuvostoliiton eri alueilla, Euroopan mustalaisten parissa sekä Etiopiassa ja Indonesiassa.

Jatkamme toimintaa Kodilla, opiskelijat ja vapaaehtoisemme, Maru, Asta, Ilona ja Auli - edelleen Herran armon varassa! Aamen!

Raamattukodin puolesta,

Mirja ja Halvor

Rantasten ystäväkirje Espanjasta

                      Hola amigos...
                      Talvi tekee tuloaan tännekin, vaikkei lumitöitä paljoa olekaan. Yöllä lämpötilat käy jo nollan lähellä, ja untuvapeitoille on taas tarvetta. Noin muutoin ollaan hyvin voimissa ja olemme oppineet iloitsemaan siitä mitä on tässä hetkessä, koska tiedämme, etta niin  nykyiset, kuin menneet ja tulevatkin asiat ovat Jumalan kädessä.
                      Iloitsemme edelleenkin uusista seurakuntaan tulleista henkiloistä. Olemme saaneet rukoilla joidenkin puolesta, ja kokouksissa on usein ensikertalaisia. Myöskin evankelioimme vahvasti, ja kaipa sekin saa aikaan sitä, että toisetkin innostuu asiasta. Opetuksellahan on aina merkitystä. Nyt olemme opettaneet armolahjoista, ja rukoilemme erityisesti sairaiden puolesta sekä kielillä puhumisen lahjoja seurakuntalaisille. Valitettavasti kaikki eivat kuitenkaan tule seurakuntaan jäädakseen, vaan käyvät vain jonkun kerran katsomassa. Olemme myos erittäin kiitollisia evankeliointimateriaalista, jota meille on siunaantunut lahjoituksina eri tahoilta.
                      Mukaan on tullut myös “kadun miehiä” jotka tuovat oman väriläiskänsä seurakuntaelämään. Siinä sitä joutuu hieman näkyä laajentamaan, kun ruoka- ja muutakin käytannon apua toteutetaan. Joistakin loistaa uskon tuoma sisainen muutos, ja välilla jopa ulkoinenkin, kun paikallinen veljemme koki, etta täytyy viedä nämä kadun miehet parturiin hiustenleikkuuseen ja partojen ajeluun. Kirpputorivarastostamme kaivoimme uutta housua ja takkia likaisten tilalle...
                      Iloitsemme myos espanjalaisesta vanhemmasta pariskunnasta, joka asuu taloamme vastapäätä. Mies on kylán entinen poliisi, jo Francon aikana työssään palvellut. Vaimo sairastaa syopää, ja kaksi jo lähempänä keski-ikää olevaa tytärtä asuvat pariskunnan luona, mutta ovat omien vaikeuksiensa/sairauksiensa takia enemmänkin vanhempien holhottavia kuin heitä hoitamassa. Mies on kaynyt muutaman viikon ajan kokouksissamme, ja antaa mielellään rukoilla puolestaan ja perheensa puolesta, mutta uskoontulon merkitys ei ole hanelle oikein vielä auennut, silla k_atoliset uskomukset ovat niin syvällä. Vaimokin tuli ensimmaista kertaa sunnuntaina tilaisuuteen, ja saimme häntäkin rukouksin siunata.
                      Hengellisen lapimurron alkaminen nakyy myos m_usliminaisten ryhmissämme ainakin naisten lukumäärissä. Torreviejassa viime vuonna maara oli tasaisesti 8-12,  mutta viimeksi oli 15 naista paikalla, vaikka joitakin vakiokävijoitämme puuttui. Nyt kun meillä on useimmiten tulkkaus a_rabian kielelle, niin se on saanut naisissa eloa ja kommunikointia aikaan. Vastikään yksi lähes alusta lahtien mukana ollut nainen taputteli sydäntaan ja leveasti hymyillen sanoi Jesus corazon... eli Jeesus on hänen sydämessään... nain sen uskossa tulkitsimme. Myos Cocentainan ryhmassa on lukumaara noussut n.10 naiseen. Haasteena onkin valilla ollut saada äitien mukana tulleet erittäin vilkkaat taaperot  pysymaan rauhallisina, ja saada silti naisten huomio pysymään tärkeimmässä.
                      Joulukuun alkupuolella pidämme joulujuhlan m-naisillemme lapsineen, ja saamme juhliin vieraaksemme Almeriasta monien tunteman P_edro R_eyes-C_astron  seka hanen tyoyhteydessään uskoontulleen m_arokkolaisen naisen, joka on jo uskossaan kasvanut ja innokas evankelista. Rukoilemme kovasti, etta tama vierailu saisi olla siunattu ja hedelmällinen, ja eikä jäisi ainoaksi vierailuksi. Vastuunkantaja kun etenkin Torreviejan m_uslimityöhön on edelleenkin hakusessa...
                      Tulevaisuuden kuviot askarruttavat muutenkin kovasti mieltämme, kun tulevana kesänä tapahtuva Suomeen paluumme lahestyy. Viideksi vuodeksi sovittu tyokautemme alkaa olla loppusuoralla, ja Julialla ensi syksynä Suomen lukio-opinnot edessä. Ennen paluuta monta vastuukuviota olisi selvittävä, etta jo tehty työ ei valuisi hukkaan, vaan joka tehtavään asetettaisiin Jumalan valitsemat jatkajat.  Siksi tarvitsemme erityistä viisautta  näihin ratkaisuihin ajatellen  pientä seurakunnan alkua Cocentainassa ja a_rabinaisryhmiamme kuin myos koskien nykyisen tiimimme seka oman perheemme tulevaisuutta.
                      Rukoilethan kanssamme:
                naapuripariskunnan uskoontulon puolesta
                uusien uskovien vahvistumista
                siunausta m_usliminaisten joulujuhlille pe 9.12 klo 18, ja  la 10.12 klo 11.00
                Jumalan vastauksia koskien tyon jatkoa ja tulevaisuuttamme


Siunattua adventin aikaa toivotellen: 

Timi, Saara ja Julia

maanantai 18. tammikuuta 2016

Marokon terveisiä


  Armoa ja rauhaa Teille sinne koti-Suomeen!

  Joulu on jo ollut ja mennyt, ja uusi vuosi on alkanut.

  Nyt olemme Marjan kanssa viettäneet joulua jo seitsemässä eri maassa: Suomessa, Kanadassa, Papua-Uusi-Guinealla, Albaniassa, Romaniassa, Maltalla ja Espanjassa. Jos joku ihmettelee tuota Kanadaa, niin tulkoon mainituksi, että 1980-luvun alkupuolella olimme raamattukoulussa Amerikan Seattlessa, mistä meidät kutsuttiin jouluksi Kanadan Vancouveriin.

  Tällä kertaa sain sydämelleni tarjoilla Teille matkaevästä uuden vuoden taipaleelle. Poimin tähän joitakin Jumalan Sanan kehotuksia ja lupauksia, mitä itselleni kirjasin ylös jo syyskuussa, jolloin Marjan kanssa erotimme aikaa rukoukseen ja paastoon. Saakoon Herra koskettaa Teidänkin sydämiänne näillä Raamatun jakeilla, jotka ovat omiaan johtamaan meitä oikeaan suuntaan tämä alkaneen vuoden uusissa haasteissa. 

"Kysykää Herraa ja Hänen voimaansa, etsikää alati Hänen kasvojansa”. (Ps.105:4)
 
 ”Varmasti luottaen siihen, että Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä...” (Fil.1:6)

  ”Hän antaa...voimattomalle voimaa yltäkyllin...jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes.40:29,31)     
 
  ”...minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut...” (Fil.3: 13-14)

  ”Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu, mitä Hän valitukseeni vastaa.
 ...näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” (Hab.2:1,3)

  ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Lk.12:49)

  ”...minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer.29:11)




 Yhteistyöstä ja esirukouksista kiittäen toivotamme Teille kaikille Herran läsnäolon väkevää kokemista tänä armon vuonna 2016!


 -Tauno, Marja ja Tiitus

------------------------------

PS: Kuva: Suomalaiset lähetit marokkolaisen veljen tukena

https://webmail.elisa.fi/?_task=mail&_action=get&_mbox=INBOX&_uid=18729&_part=2&_mimewarning=1&_embed=1&_extwin=1