"OI JOS VUOSI ALKAVA OISI LUOJAN SIUNAAMA!"

Joulu on taas onnellisesti takana päin, ja uusi vuosi on alkamassa. Meille tämä joulu oli ensimmäinen täällä uudella kentällämme. Suomen lisäksi olemme viettäneet tätä ennen jouluja neljässä eri maassa (Kanadassa, Papua-Uudella-Guinealla, Albaniassa ja Romaniassa).

Meillä oli ilo saada pitää Jollea ja Josefinaa vierainamme täällä Maltalla. Yleensä, vaikka joulukokouksia on usein pidetty montakin, aattoillan olemme rauhoittaneet perheen keskinäiseksi yhdessäoloksi. Tässä suhteessa oli nyt kuitenkin joustettava, kun jouluaattoiltana oli seurakunnan joulujuhla, missä Tiituskin oli kahdessa eri näytelmässä mukana.
Tänä jouluna palautui mieliimme joulu vuodelta 1995, jolloin äitini sai Suomessa taivaskutsun, ja jouduimme yllättäin lähtemään Albaniasta hänen hautajaisiinsa. Tällä kertaa oli Marjan veljen vuoro muuttaa ajasta iäisyyteen, ja heti joulun jälkeen Marja ja Tiitus lähtivät Suomeen hautajaismatkalle. Heidän lentonsa maksoivat noin 900 euroa, ja minun oli tällä kertaa jäätävä kotiin - osittain kyllä myös työasioitten takia.

Mennyt vuosi oli tietynlainen virstanpylväs meidän elämässämme ja palvelutyössämme. Vuodesta 1992 saakka olimme lähetystyössä Albaniassa ja viimeisen seitsemän vuoden aikana Balkanin alueella laajemminkin. Kesäloman jälkeen jatkoimme automatkaamme kuitenkin vielä tavallista pitemmälle etelään, Maltan saarivaltioon, missä olemme asettumassa niihin edeltävalmistettuihin tekoihin, joihin olemme luodut Kristuksessa Jeesuksessa.

Ei Albaniaakaan ole tietenkään voitu unohtaa, ja pitkin syksyä, ihan jouluun asti, on yhteyttä pidetty sähköpostilla ja puhelinsoitoilla - kuten tietysti myös rukouksin.
Myös Pohjois-Afrikassa sijaitsevassa islminuskoisessa naapurimaassa, Tunisiassa, pääsin joulukuussa piipahtamaan ja ilmapiiriä "haistelemaan".

Tammikuun lopulla täällä Maltalla järjestetään taas merkittävä Pohjois-Afrikan ja Maltan työtä koskeva konferenssi, mihin olen aikaisemminkin, jo kolmena perättäisenä vuonna, osallistunut.
Helmikuussa olisi tarkoitus lähteä Papualle saakka, mihin minut on kutsuttu raamattukouluun opettamaan lähetystyöstä, ja tuon matkan jälkeen ehdin olla vain pari päivää kotona, ennen kuin on taas ohjelmassa Albaniaan meno, raamattukouluvastuisiin sinnekin. Armoa ja rukoustukea siinäkin tarvitaan, kun kolmen viikon sisällä tulee olemaan 50 opetustuntia, kahdella entisellä lähetyskentällämme.

Kiitämme vielä Teitä, sisaret ja veljet, lämpimästi uskollisesta yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana ja toivotamme runsasta Jumalan siunausta vuodelle 2011!

Innostakoot meitä lähetystyöhön Jeesuksen sanat: "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni!"

Lähetyksen Herran palveluksessa, Teidän lähettinne,

-Tauno, Marja ja Tiitus

Tutustumista Tunisiaan

Kirjoitan tätä lentokoneessa, kotiinpaluumatkalla Tunisiasta, minne tein vakoilu-, tutustumis- ja rukousmatkan. Ainakin se puhutteli, että uskovia ei tahtonut millään löytyä, vaikka paikan päältä kuinka kyseli - sen lisäksi, mitä tietoa olin parista kokouspaikasta saanut eräältä pastorilta jo ennen matkalle lähtöä Maltalla! Käydessäni kaksikin kertaa maan pääkaupungissa, Tunisissa, kyselin taksikuskeilta, turisti-informaatiosta, hotellista ja kadunmiehiltä, mistä löytäisin protestanttisen seurakunnan, kukaan ei osannut siihen vastata. Vain katolisen katedraalin ja pienen ortodoksikirkon onnistuin sieltä löytämään, ja toisella käynnillä vielä anglikaanikirkon, minkä ilmoitustaululla olleeseen puhelinnumeroon ei vastattu, vaikka muutaman kerran, eri aikoina, siihen yritin soittaa.

Matka oli silti vaivan arvoinen, kun pystyin hengessäni tuntemaan paikallisen ilmapiirin ja hengellisen pimeyden. Ulkoisesti Tunisia ei kovin köyhältä ja kurjalta vaikuttanut, ainakaan noissa kaupunki- ja turistipaikoissa.

Tunisian lentokentällä tehtiin hyvin perusteellinen turvatarkastus - kaiken lisäksi peräti kolme kertaa! Näin tarkassa "syynissä" en ole ennen ollutkaan - no ehkä kerran aikaisemmin, Turkin ja Romanian välisellä rajalla, minkä yhdeksän vuotta sitten autolla ylitimme erään romanialaisen pastorin kanssa, paluumatkallamme Turkista, jolloin meitä epäiltiin huumeitten salakuljettajiksi.

Sydämelliset kiitokset Teille kaikille rukouksistanne ja tuestanne menneen vuoden aikana. Ilman Teitä emme voisi olla viemässä eteen päin pelastussanomaa: "Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra."

RAUHALLISTA VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLAA JA JUMALAN RUNSASTA SIUNAUSTA UUDELLE VUODELLE 2011!

Tauno, Marja ja Tiitus

Maltan kuulumisia

Jumalan armoa ja rauhaa teille kaikille, sisaret ja veljet!

Meillä on menossa nyt kolmas kuukausi täällä Maltalla. Alku on ollut kaiken muutoksen ja uuteen maahan asettumisen aikaa. Vieläkin olemme päivittäin asioiden edessä, joita käsittelemme juuri tästä lähtökohdasta. Elämme uutta vaihetta, uudella kentällä.

Tiitus on asettautumassa uuteen kouluun. Vielä emme osaa arvioida, millainen koulu on opetukseltaan ja muutenkin; meille katolilainen koulu on uusi käsite.Koulun käyttötilat ovat pienet, joten lapsilla ei ole ulkoiluun tarkoitettua kenttää välitunnin ajaksi. Vain pieni suikale asvalttipihaa. Mutta kaikkeen voi tottua, ja Herra järjesti niin, että kilometrin päässä kodistamme on urheilukenttä. Myös kouluun meiltä on matkaa vain kilometrin verran, joten vältymme aamuruuhkilta ja bussien odotukselta, kun Tiitus voi mennä kouluun kävellen.

Olemme olleet mukana yhdessä paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Muuten laajemmat työneuvottelut ja suunnitelmat ovat vielä kesken. Uuden työn aloittaminen uudella pioneerikentällä vie oman aikansa. Olemme iloinneet mahdollisuudesta saada viipyä Herran edessä tavallista enemmän. Koemme niin tärkeäksi, että voisimme heti alussa asettua niihin uomiin, jotka Herra on meille varannut. Haluamme noudattaa Herran tahtoa ja johdatusta valinnoissa, ettemme kulkisi omien toiveittemme mukaan. Mielenkiinnolla odotamme lähestyvää joulun aikaa. Varmaankin tämä saarivaltio juhlii omintakeisin piirtein joulujuhlaa, joten suomalaisittain aatonviettoperinne ei tänä jouluna onnistu.

Pyydämme edelleen sulkeutua rukouksiinne. Sekä perheemme että ympärillä olevien pakanakansojen puolesta, maltalaisiakaan unohtamatta. Olen itse kirjoittanut rukouslistani loppuun lauseen: "Rukous liittää sydämen lähetyskentälle." Rukoiltaessa Jumala puhuu rukoilijalle itselleen, samalla kun saamme suorittaa esirukoilijan tärkeää tehtävää. Herra avatkoon silmämme näkemään vainiot vaalenneina leikattaviksi, sillä Hänen tulemuksensa päivä lähenee. Tehtävämme on viedä sanomaa pelastuksesta hukkuville sieluille.

Siunaavin ja lämpimin terveisin

Marja, Tauno ja Tiitus

Maltan terveisiä

Haluamme vielä kiittää menneestä kesästä.
Kiitämme mahdollisuuksista vierailla luonanne seurakunnissa. Saimme tavata lähettäjiämme, omaisia ja ystäviä, joiden rukoukset ja rohkaisun sanat vieläkin soivat sydämissämme.

Matkasimme Suomesta Maltalle viitisen vuorokautta. Ensin lautalla Puolaan, sitten ajamalla läpi Euroopan. Lopuksi Sisiliasta nousimme Maltalle menevään laivaan. Matkatessamme yöllä merellä, pimeydestä vihdoin loistivat Maltan saaren valot! Matkaa oli tehty 4600 km, mistä tosin laivamatkaa kertyi 1000 km. Olimme perillä juuri vuorokauden vaihduttua Tiituksen 10-vuotissyntymäpäiväksi. Kun ajoimme laivasta maalle, kaiken huomiomme vei ajatus, että pysymme tien vasemmalla laidalla.

Kolme viikkoa on noista tulohetkistä kulunut, ja onneksi monia asioita on jo saatu kuntoon. Oma asunto, paikalliset puhelimet ja nettiyhteys, sekä Tiitukselle on löytynyt koulu. Hänellä tosin jatkuu vielä kesäloma, kun koulu alkaa syyskuun lopussa.

Tauno on tehnyt myöskin jo matkan Albaniaan. Lauttamatkojen lisäksi ajokilometrejä kertyi yli 1600 tuoltakin reissulta. Pikkuautomme olikin tupaten täynnä henkilökohtaisia tavaroitamme. Sillä välin olimme Tiituksen kanssa kokouksessa paikallisessa helluntaiseurakunnassa. Pastori vaimonsa kanssa järjesti meidät sinne ja toivotti sydämellisesti tervetulleiksi tähän maahan.

Raamatun Sana on totta myös Paavalin kokemuksesta maltalaisista. Apt.28:22 "Ja sen (saaren) asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä." Me yhdymme Paavalin sanoihin, maltalaiset ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Se on omiaan rohkaisemaan meitä maahan saapuneita uusissa olosuhteissa.


Kiitämme teitä kaikkia esirukoustuestanne!


Herran sana, Ilm. 3:8, on laskeutunut puhuttelevana sydämellemme. "Katso, Minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea..."


Lämpimin terveisin Marja, Tauno ja Tiitus